Paranemisprosessi

Kävin viikonloppuna hakemassa lisää kalevalaisen jäsenkorjauksen oppia. Koulutukseni on loppusuoralla ja enää kaksi kurssia näyttökokeineineen on jäljellä. Kalevalainen jäsenkorjaaja -nimenkäyttöoikeuden saanen toukokuussa, joten siihen saakka teen hoitoja kisällinä. Kurssiviikonlopun aikana opiskelimme käsien hoitamista hermotusta hyödyntäen, jolloin käsien ja olkapäiden lisäksi myös lavan ja hartiaseudun vaivojen hoitamiseen tulee lisää vaikutusta.

Aloin myös pohtia paranemisprosessia, joka on hyvin yksilöllinen ja johon vaikuttaa moni muukin asia kuin annettu hoito. Kaikki hoitomuodot eivät sovi kaikille ja siksi on tärkeää, että jokainen löytää itselleen sopivimman hoitomuodon. Meillä on oikeus päättää omasta kehosta ja voimme valita itselle sopivimman hoitomuodon. Siksipä paranemiseen vaikuttavat paitsi henkilön ikä, terveydentila ja vaivan laatu myös henkilön oma motivaatio, asenteet, uskomukset ja henkiset voimavarat. Paraneminen vaatii aina halua tehdä muutoksia. Muutoshalukkuus on oma prosessinsa ja sen myötä paranemisen tärkein tekijä on aika. Omien toimintatapojen muuttaminen ei tapahdu hetkessä. Selkäkipuisena ei ole helppo muistaa tehdä vatsalihasten aktivointia aina hampaidenpesun yhteydessä, vaikka kuinka olisi tiedossa, että sillä on rankaa tukeva vaikutus. Ihmeparantumista ei ole, vaan taustalla on aina jokin prosessi.

Viime aikoina on paljon puhuttu kehon ja mielen yhteydestä. Yhteys ei tietenkään ole uusi, mutta se on noussut esiin pitkän hiljaisen vaiheen jälkeen, jolloin kliinistä lääketiedettä on pidetty ”ainoana oikeana” tapana hoitaa. Minua on etenkin askarruttanut mielialalääkkeiden runsas käyttö. Onko mielen oireilu edes sairaus? Vai voisiko reaktio aiheutua kun jotain uskomusta on ravisteltu? Milloin käynnissä on oikeasti lääkitystä vaativa sairaus ja milloin paranemisprosessin käynnistyminen? Voiko luonnollinen oireilun aiheuttama parantumisprosessi keskeytyä jos oireita vaimennetaan lääkityksellä? Siirtyykö tuo käsittelemätön ja tukahdettu aihe silloin kehoon ja alkaa oireilla kehon kautta? (En kehoita ketään lopettamaan mielialalääkkeiden käyttöä. Asiasta on aina keskusteltava ensin lääkärin kanssa, sillä toimintakyvyn säilyminen on ensiarvoisen tärkeä asia.) Toisesta suunnasta tarkasteltuna voi hoitamaton kiputila aiheuttaa myös henkistä kipua, mielialan laskua ja pitkään jatkuessaan masennusta. Myös ravintoköyhä ruoka voi sairastuttaa ensin kehon ja sen jälkeen mielen.

Ensisijaisesti kalevalainen jäsenkorjaus on kehollinen hoito, jolla vaikutetaan kehon liikkuvuuteen ja toimintakykyyn korjaamalla virheasentoja ja jumeja. Hoidon aikana kudosnestekierto tehostuu, jolloin keho alkaa itse parantaa itseään kun ravintoaineiden kulkeutuminen kehossa paranee ja toisaalta myös kuona-aineet pääsevät kulkeutumaan pois. Kalevalaisen jäsenkorjauksen jälkeen keholle on annettava aikaa palautua hoidosta ennen kuin palataan esimerkiksi urheilemaan. Omiin toimintatapoihin ja esimerkiksi ergonomiaan on hyvä kiinnittää huomiota. Toisaalta hoito voi nostattaa pintaan ajatuksia, joita asiakkaan on hyvä käsitellä ajan kanssa ja tarvittaessa hakeutua keskustelemaan esim. terapeutin kanssa.